';

Rajoja

 

Kesällä seisoin hiekalla järven rannalla, varpaat hieman jo viileässä vedessä. Näin edessäni kauniin lahden. Takanani nousivat jykevät vehreät männyt sammaleiden seasta kankaalla. Siinä seisoessani rajaviiva oli selkeä. Tähän loppuu kuiva maa, kangas ja metsä. Tästä varpaitteni kohdalta alkoi kirkas järvi.

Viime kesänä kuljin kultaisten marjojen perässä soilla. En ollut yksin, vaan minua sitkeästi seurasi  lauma verenhimoisia ötököitä, hyttysiä ja paarmoja. Päädyin suolammen rannalle. Edessäni oli miltei umpeen heinittynyt suolampi. Siitä ei osaa sanoa, mistä se alkaa. Suolampien rajaviiva on petollinen ja yksin ollessani liikuin hitaasti ja varoen.

Suolammen kaltainen on monen ihmisen rajaviiva. Häilyvä ja epäselvä raja, heinittynyt ja upottava. Jaksamisen raja, miellyttämisen raja, puhumisen ja vaikenemisen raja. Minuuden raja, joka joustaa ja taipuu muiden mukaan.

Haluamme auttaa ihmisiä tunnistamaan ja vetämään rajaviivoja. Toisaalta haluamme taluttaa ihmisiä omien rajojensa yli, silloin rajat ovat joidenkin muiden asettamia. Itsetuntemus, meidän juttu.

Ihminen tarvitsee rajoja. Fyysisiä ja henkisiä. Selkeää rantaviivaa, kirkasta vettä, kylttiä, jossa lukee yksityisalue.

Suolammen reunoja rämpivät ihmiset tarvitsevat vierelleen ihmisiä, jotka kulkevat vierellä. He tarvitsevat tukea sille kädelle, joka piirtää rajaa. Rohkaisua painaa kynää hieman lujempaa. Me haluamme auttaa menetelmämme avulla ihmisiä selkeämmille rannoille, sinne missä maa kantaa. Eteen voi avautua maisemia, jotka voivat viedä pidemmälle, kuin mitä he koskaan kuvittelivatkaan.

Salla Gummerus

Recommend
  • Facebook
  • Twitter
  • Google Plus
  • LinkedIN
  • Pinterest
Share
Tagged in