';

Onnistumisia

Tämä olikin hyvä aihe, jota olen joutunut pohtimaan omalla kohdallani useaan kertaan. Ehkä jopa liian usein. Itselläni aika ajoin mieleen hiipivä liiallinen onnistumisen miettiminen, tai epäonnistumisen pelko saa minusta otteen, jolloin jonkin asian kokeileminen tai joku muu toiminta jää tekemättä. Voi kuinka monesta eri lähteestä olenkaan lukenut ja ammattini kautta hyvin ymmärrän, kuinka pitäisi osata nauttia “niistä pienistä onnistumisista, niistä pienistä askelista”. MuttakunseonvälilläniinVAIKEEAA!! – tekisi mieleni huutaa.

Tiedän vaativani itseltäni liikaa.

Minulle on aina ollut tyypillistä asettaa tavoitteita ja miettiä onnistumista ns. negatiivisen kautta. Mitä jos epäonnistun!? Voin heti nimetä liudan tunteita, joita tuo tilanne itsessäni herättää. Jännitys, pelko, huono olo, kuiva suu… Tunnistan myös, että itselleni asettamani, liian laajat ja abstraktit tavoitteet ajavat minut tähän tilanteeseen. Ajattelen olevani onnistunut vasta, kun olen saavuttanut sen ns. viimeisen tavoitteeni. Tiedän vaativani itseltäni liikaa.  Enempää lapsuuttani ruotimatta, kiitos ja positiivinen huomio on tullut usein suorituksesta – onnistumisesta. Ei niinkään yrittämisestä tai sisukkaasta työstä. On hyvin helppoa huomata ruokkivansa tätä ajatuskehää edelleen.  

Arkeni asiakastyötä tehdessä on kuitenkin ollut kaikkea muuta. Tärkeä rooli työssäni on ollut auttaa asiakkaita näkemään matkan tärkeys kohti tavoitteita sekä auttaa asiakkaita pilkkomaan polkua pienempiin askeleisiin, jotta matkasta ei tulisi ylitsepääsemättömän vaikea. Jotta sitä jaksaisi kulkea.

Oman itsen työstäminen on kuitenkin paljon haastavampaa.

Päätinpä sitten lopuksi vielä pysähtyä tähän hetkeen ja miettiä todella onnistumiseni menneen päivän varrelta. Toki sinne mahtui useampi epäonnistuminen äitinä ( mm. “tyhmää, kun ei saa enää mennä trampalle”, “miksi sä teet aina vaan ruokia, joista mä en pidä” ), joista selvisin kuitenkin ilman suurempia kolhuja itsetunnossa.

      selvitin aivan itse tiedostojen pakkaamiseen liittyvät haasteet

      ikkunoiden pesujälki oli hyvä

      onnistuin auttamaan ystävää kuuntelemalla

      tyttärelleni kokeilemani uusi letti onnistui

      uskalsin yrittää, ylitin omat itselleni asettamani rajat ja onnistuin harrastuksessani

Ja näitä olisi onneksi aika helposti vielä löytynyt lisää. Ja hei, onnistumisia on jo koettu tiimin kanssa jo useamman kerran tällä uudella urapolulla. Paljon on suunnattu suuria haaveita ja korkeita tavoitteita tulevaisuuteen. Mutta me kyllä nautitaan myös matkasta ja tehdään hommia tavoitteidemme eteen. Täytyy vaan muistaa aina pysähtyä, olla armollisempi ja muistaa palastella polkua, myös itselle.  

Recommend
  • Facebook
  • Twitter
  • Google Plus
  • LinkedIN
  • Pinterest
Share
Tagged in